tiistai 16. huhtikuuta 2019

Kaltio 2/2019





















http://kaltio.fi/lehti/2-2019/


Siemeniä ja aikaa ajattelulle
Amanda Hakoköngäs
Syntymäkaupungin syntymäpäivät
Aapo Kukko
13th Floor Elevators ja muita kemiläisiä innovaatioita
Tuomo Kangasmaa
Vellamo
Kurjenkanerva
Mustarinda: Essee metsästä, ote
Vappu Kannas
Janne Kuustie läsnä 50 vuotta
Paavo J. Heinonen
Viattomuuden menetys – huomioita ajassa, osa 1
Mika Vesalahti
Rinkallinen venäläistä rockia, osa 2
Pasi Pikkupeura
Tanssi nyt, ajattele myöhemmin
Marlene Hyyppä
Teatteri: Riemastuttava Peppi
Anna-Maija Ylimaula

maanantai 1. huhtikuuta 2019

KulttuuriKauppila Artist-in-Community (KK AiC)























Huhti-toukokuussa 2019 KK AiC residenssijaksoille osallistuu kaksi taiteilijaa: Iihin saapuu japanilainen, Saksassa työskentelevä säveltäjä ja pianisti Makiko Nishikaze ja Utajärvelle suomalainen kuvataiteilija Tuomo Kangasmaa.

Kangasmaa työskentelee residenssijaksollaan Oulunkaaren asiakkaista muodostuvien ryhmien kanssa taiteellisen ympäristötutkimuksen parissa. Kangasmaa on video- ja mediataiteilija, joka on opiskellut myös kokeilevaa tanssia ja teatteria. Hän on kiinnostunut performanssin, dokumentin ja perinteisen elokuvailmaisun yhdistelmistä ja käyttää teoksissaan hyväksi useita eri kuvataiteellisia esittämistapoja. 

”Työskennellessäni residenssissä haluan korostaa henkilökohtaisen kokemuksen merkitystä ja pyrkiä luomaan sijaa moniaistiselle ympäristön kokemiselle. Vaikka työskentelen kuvan ja mediataiteen välineiden parissa ajattelen, että ympäristön ja luonnon representaatiot eivät pelkästään riitä kasvattamaan ymmärtämystämme elinympäristöstämme ja sen ehdoista. Residenssijaksosta odotan antoisaa tutkimusretkeä paikallisten ihmisten kanssa.”Kangasmaa kertoo residenssityönsä lähtökohdista. 


Residenssijaksonsa aikana Nishikaze työskentelee yhteistyössä Oulunkaaren kuntayhtymän asumispalvelujen ryhmäkodissa. Hän työstää projektia ’’Listening in Ii – Kuunnellen Iissä’’, jossa hän muun muassa tutkii japanin ja suomen kielen soinnullisia yhteneväisyyksiä. Projektia varten Nishikaze tapaa paikallisia ja kerää heidän arkisia tarinoitaan. Tämän lisäksi Nishikaze järjestää vierailunsa aikana kävelykierroksia, joilla tutkitaan ja pyritään vangitsemaan ympäröivän luonnon ääniä visuaalisin keinoin.  

’’Arjessamme kysymme usein ’Kuunteletko minua?’ ja saamme vastuksen ‘Kyllä, totta kai kuuntelen!’ 
Kysyn itseltäni olemmeko varmoja, mitä kuuntelemme? Korvamme ovat auki ulkomaailmaan kuunnellen ulkopuolelta tulevia ääniä. Kuitenkin samanaikaisesti kuuntelu on itsetarkkailua – kuuntelemme itseämme, kuin rukousta. Kun sisäinen maailmamme kohtaa ulkoisen, olemme valmiita havainnoimaan jotain perustavanlaatuista’’Nishikaze kuvailee ajatuksia työnsä takana.